Minä TIEDÄN, että on tarpeetonta narsistista itsekorostusta ilmoittaa tämä huvittuneen halveksivalla äänesävyllä ja kertoilla heti perään jännittäviä anekdootteja omatoimireissuiltaan. Tiedän myöskin sen, kuinka itsekästä on vaatia saavansa kokea aina jotain ihmeellistä ja erilaista: Autio ranta vain minua varten, tosin tietenkin hyvien kulkuyhteyksien varrella... Paikalliset kutsuvat juuri minut kolmen päivän eksoottisiin kyläjuhliin, jossa mässäilen herkullisilla ruoilla ja tarkkailen kulttuuria lähietäisyydeltä... Koska juuri MINÄ ansaitsen tämän...
Koska tiedän tämän kaiken, en aio mässäillä liikaa Sunny Beachin kaltaisten hedonistihelvettien kauheuksilla, vaan keskityn äkkilähtöni hyviin puoliin.
Aurinko paistoi, ruoka ja juoma oli halpaa. Kun raahasi aurinkotuolin aivan rantaviivaan, ja kohdisti katseensa kauas, pystyi hetken kuvittelemaan olevansa siellä autiolla rannalla.
Paikallisbussilla pääsi karkuun teknorantoja, ja hotellin kiva respamimmi otti kavereineen mukaansa autoreissulle kauniille rannalle. Siellä kuttuuriin tutustuminen liikkui tosin lähinnä: Kuka teidän maan kuuluisin laulaja on? -tasolla, mutta kulttuuria se on populaarikulttuurikin.
Biletimme kivan amsterdamilaisen homoparin kanssa aamuun asti paikassa, jossa nuoriso kampesi korkealle baaritiskille jorailemaan. Kahtelin aikani sitä meininkiä, kiskaisin Sex on the beachin huiviin, ja kapusin minäkin respamimmin kanssa baaritiskille ketkuttelemaan ihteäni. Sillä jos et voi voittaa heitä, liity heihin!
| Katse kaukaisuuteen |