Taytyy myontaa etta tein mokan jattaessani Cuscon viimoiselle paivalle tavan inkarauniokierroksen. Maantasalle hajonneet kivikasat eivat Machu Picchun jalkeen enaa oikein tuntuneet miltaan. Kavin myos muutamassa museossa kahtomassa korkea-arvoisten inkojen muumioita ja muokattuja kalloja. Mita suipompi paakallo, sita arvokkaampi inka.
En vielakaan syonyt marsua. Kokalehtiteehen ja imelanmakuiseen Inca Kolaan kyllastyin jo niin huolella, ettei kumpaakaan tarvitse juoda enaa koskaan. Kokalehtiteen sanotaan auttavan moneen vaivaan, mm. vuoristotautiin, mutta ei sita immeinen ilokseen juo. Kuulema saadakseen saman vaikutuksen kuin kokaiinista kokalehtia taytyy pureskella 125 kiloa 10 minuutin sisaan, joten ei nimi teeta pahenna, vaan maku.
Saavuin keskiviikkona aamuyolla Cuscosta Punoon, Titicaca-jarven rannalle. Sain onneksi heti sangyn mukavasta hostellista. Useimmat hostellit pitavat tiukasti kiinni sisaantsekkausajoista, mutta nama omistajavellokset eivat onneksi tuijotelleet pykalia. Vetelin koiranunta pari tuntia ja ryomin tukka pystyssa aamupalalle. Maailma on pieni, sanoi turisti, kun hostellin aulassa tuttuja naki. Kanadalaiset Agosta ja enonsa Kevin Machu Picchun trekilta olivat sattumalta osuneet samaan majapaikkaan.
Agostan eno Kevin oli tosin parhaillaan koheltamassa paivareissulla Boliviassa. Kevin oli mennessaan kaynyt leimaamassa passinsa Perun puolella, mutta oli jotenkin unohtanut kayda maahantulorutiinit lapi Bolivian puolella. Herra heilui sitten laittomasti vuorokauden Boliviassa. Ongelmat ilmenivat takaisin Peruun pyrkiessa ilman tarpeellisia leimoja ja asiakirjoja. Onneksi ystavallinen chilelaismimmi tulkkasi ja selitti viranomaisille turistiparan pikkumokaa, joten Kevin selvisi vain sakoilla putkan sijasta.
Kun Kevin oli saatu turvallisesti takaisin maahan, paadyimme illalliselle pitsamestaan. Meilla oli neljantena mukana italialaiskundi, joka loysi suuriaanisesti ja -eleisesti jokaisesta ruoasta jotain vikaa, silla mikaanhan ei ollut kuten kotona Italiassa mamman ruokapatojen aaressa. Hyvalla ruokahalulla kundi kuitenkin kaapi lautaset tyhjiksi.
Mietin hivenen, ennen kuin buukkasin kahden paivan Titicaca-jarven reissun, jossa kierrellaan kolmella saarella ja asutaan paikallisten kotona pienessa kylassa. Titicaca-jarvi on 3821 metria merenpinnan ylapuolella sijaitseva Etela-Amerikan suurin jarvi. On meinaan iso latakko. Osa tapaamistani reissaajista oli narissut siita, kuinka keinotekoinen turistiloukku kyseinen reissu on. Toisaalta saarelaisten kotona asuminen tuo rahaa perheille, ja turistejahan tassa ollaan, joten mikajottei. Reissu olikin melkoinen kokemus. .
Kavimma ensin vierailemassa paikallisten luona kelluvilla saarilla. Saaret on rakennettu oljista, ja siella ne hemmot asustelevat huteralla keinuvalla alustallaan. Pienet tenavat heiluivat oljilla ja roikkuivat reunan yli, niin etta lastentarhanopettajaa kylmasi. Ehka Siperia kuitenkin opettaa olemaan kurkottelematta liian pitkalle. Nykyisin paikallisten toimeentulo on hyvin pitkalti turistivierailujen varassa, ja kasityot levaytettiinkin heti esille tatamille.
Isla Amantani, jossa vietimme yon, oli 4000 asukkaan saari ilman kulkuvalineita ja jostain kumman syysta ilman koiria. Rouva Margareta majoitti matalaan majaansa meikalaisen lisaksi kolme mukavaa jenkkia, joiden kanssa juttu luisti mainiosti. Soimme Margaretan pienessa savimajakeittiossa paikallista yksinkertaista mutta hyvaa, lahinna keitoista, riisista ja perunoista koostuvaa sapuskaa ja illalla pukeuduimme paikallisiin asuihin kylajuhlia varten. Meikalainen naytti aivan maatuskalta heiluessaan tanssilattialla huivi hulmuten. Tahtitaivas oli uskomattoman kaunis, kun taapersimme kemuista Margaretan perassa kotia kohti. Vaikka ulkona oli purevan kylma, Margaretan ullakolla maistui uni viiden paksun viltin alla.
Seuraavana paivana vaeltaa tamppasimme viereisella Isla Taquilella ja ajelimme lopulta veneella kolmisen tuntia takaisin Punoon. Aurinko paistoi ja makoilimme kannella maisemia katsellen. Hyva paiva. Saapi nahda kuinka hyva paiva huomenna on, kun lahden pyrkimaan kohti Boliviaa. Ostamani bussiliput olivat epailyttavan halvat, joten saapi nahda, onko Bolivian puolella jatkoyhteys odottamassa vaiko eiko. Toivon mukaan palaan asiaan rajan toiselta puolelta. Ainakin yritan olla tekematta Kevineita.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti