Viimeinen Viikko

Näin se kuluu, vuorottelun viimeinen viikko. Päivät maatessa auringossa, illat pakatessa viimeisiä tavaroita muuttoa varten. Äiteen kanssa viimeisteltiin partsinsohvaprojekti. Vanhoista päiväpeitteistä ja patjasta rakennettiin pehmusteet kuormalavasohvaan. Talviturkki tuli heitettyä yllättävän aikaisin vuodenaikaan nähden. Yleensä tämän vilukissan saa heitettyä järveen vasta heinäkuun helteissä. Helteet iskivätkin nyt.

Olen yrittänyt turhaan katsella vuoden varrella kertyneistä valokuvista näppärää kaikenkattavaa top kymppiä, joilla voisin tiivistää reissuni yhteen kollaasiin. Mahdoton tehtävä. Jatkan yrittämistä. Palataan tähän myöhemmin

Kävin viikonloppuna Lappeenrannassa viettämässä perheviikonloppua. Inside-vitsi, tuskin aukeaa muille kuin asianosaisille. Porukkaan kuuluu vuorottelijan lisäksi neljä hauskaa immeistä, joiden kanssa aikaa on tullut vietettyä erinäisten harrastusten parissa. Tällä kertaa harrastuksiin kuului frisbee-golf, kiipeily temppuradoilla Flow Parkissa, syöminen ja juominen. Emäntä oli iskenyt pöydän niin koreaksi, notta ihme kun pöydän (tahi syöjien) jalat kantoivat. Hauskaa oli niin notta hampaisiin sattui.

Ehdimme aivan sattumalta tyypittämään Pikisaaren frisbee-golf radan. Ilmoitustauluun isketyssä lappusessa luki notta rata lopetetaan ja korit haetaan poies seuraavana päivänä. Heittelimmä siis frisbeetä. Minä hävisin. Reippaasti. Eipä siitä sitten sen enempää.





Flow Parkissa kiipeillään puiden väleihin viritetyillä radoilla. Pitkä rata sisältää putkissa ryömimistä, köysillä tasapainottelua ja kaikenlaista roikkumista vaijereiden varassa. Kypärä oli päässä ja turvavaljaat kiinni vaijerissa, mutta muutamassa kohdassa jännitti silti melkoisesti.

Olin onneksi käynyt siedätyshoidattamassa korkeanpaikankammoani Perun vuorilla. Terassilla aikaisemmin nautittu rauhoittava siideri pelasti myös tilannetta tiettyyn pisteeseen asti, mutta muutamassa hankalammassa kohdassa iskin liinat kiinni ja kieltäydyin liikkumasta etiäpäin. Perässä tulevat teinit joutuivat tsemppaamaan vanhusta tiukassa paikassa. Toisin sanoen teinejä kyrsi se, että panikoiva pullea turisti tukki reitit.





Tulevana viikonloppuna vietetään vielä parin toverin nelikymppisiä. Innolla odotan kivoja kekkereitä. Sitten onkin loma valmiiksi taputeltu. Hieno vuosi, eipä voi muuta sanoa.

Vaikka vuorottelu on ohi ja Vuosi Vuorotellen -blogini hiipuu töihinpaluun myötä, jäin hieman koukkuun tähän bloggaamiseen. Tuumin jotta jatkaisin blogin kirjoittamista toisenlaisen otsikon alla. Riittääkö arjesta tarinaa niin paljon kuin reissun päältä, se jääköön nähtäväksi ja luettavaksi.