Tamppausta Espanjassa

Tulinko kirjoittaneeksi aikaisemmin notta otan taman Santiago de Compostelan tamppauksen tana vuonna rauhallisemmin, kavelen pienia paivamatkoja, enka stressaa jos en ehdi kavellen ajoissa perille... Jos kaksisataa kilometria seitsemaan paivaan on rauhallista tallustelua, niin sitten olen pysynyt suunnitelmassani. Paljon on maisemaa nahty, paljon on tieta jaanyt kinttujen alle.

Talla kerralla aloitin Ranskan puolelta, St Jean Pied de Portista. Pyreneiden ylitys on melko messeva keino ottaa luulot poies heti alkuun, mutta niin sita vaan konyttiin vuorten yli paa pilvissa. Jossain vaiheessa vierelle ilmestyi aussikundi tarpomaan ja jostain puskista hyppasi taiwanilainen mimmi. Paastyamme Roncesvallesiin, joka on reitin ensimmainen Espanjan aloituspiste, oli pakko heittaytya pieneen vaakatasoon, ja samaan tulokseen tuntui paatyvan iso joukko tamppeja. Jaloissa tuntui kuitenkin olevan virtaa, mutta paassa ei jarkea, silla aloimme melko kansainvalisella porukalla turista josko viela muutama kilsa paastaisiin eteenpain. Pari brittikundia jattaytyi polvivaivojen takia kelkasta, mutta vahvistukseksi iskeytyi viela kanadalainen mimmi.

Aussitaiwankanadasuomi-kombolla on vedetty nyt melkoista myota- ja vastamakea. Porukassa kulkeminen ei tarkoita tassu tassussa vaeltelua, valilla mennaan matkaa jutellen kaikesta maan ja taivaan valilla, mutta usein jokainen taittaa omaa taivaltaan. Syominen on halvempaa porukalla, eika ole ollenkaan hullumpaa etta seurassa on melekolailla saman huumorintajun omaavia tyyppeja.

Pari paivaa sitten porukkaan lyottaytyi nuori tanskalainen sotilas. Kaveri selitti suu vaahdossa kuinka El Camino antaa hyvat evaat stressinsietokykyyn kun myohemmin taistelukoulutuksen jalkeen tulee lahto Afganistaniin sotimaan. Melkoista taistelukoulutusta kaveri onkin saanut. Saman paivan aikana tyypilta varastettiin lompakko, jalat menivat janiksenkokoisille rakoille ja auringonpistos iski niin etta oksennus lensi pitkin pientareita kuin sprinklerista konsanaan. Taudinkuvaan kuului luonnollisesti sekavuustila, jossa nuori sotilaamme alkoi vaeltaa hullunkiilto silmissaan aivan vaaraan suuntaan, josta aussisankari hanet pelasti. Turha kai mainita, etta tassa on heitetty ronskilla kadella Pelastakaa sotamies Ryan -lappaa. Vaviskaa afganistanilaiset sotilaat...

Tanaan tampattiin kaupunkiin nimelta Santo Domingo de la Calzada. Kolmisenkymmenta kilometria taas Espanjan auringon alla takana. Kintut viela kunnossa (koputtelen puuta) ja muutama kilo laskia tirissyt tien varteen. Pavlovin koiralle tuli nyt kuitenkin nalka, kun sana laski mainittiin. Lahdemma kauppaan ruoanhakuun. Huomenna kello soi taas viidelta ja tie odottaa. Kummallisista asioista sita ihminen nauttiikin :)