Shanghai ja Peking

Sain edellisen postaukseni jälkeen muutamaltakin taholta huvittunutta palautetta mahdollisesta reissuväsymyksestä. Sitä kieltämättä oli ilmassa raskaiden yhden yön stoppien jälkeen. Onneksi Shanghai ja Peking pelastivat Minun Kiinani.

Shanghain ensimmäinen papukaijamerkki oli jo se, että sain iskettyä itseni samoille sijoille neljäksi yöksi. Kamat sai kirjaimellisesti purkaa lattialle ja levittäytyä kuin kotiinsa. Meitä oli onneksi pari saman siisteyskäsityksen omaavaa immeistä samassa huoneessa. Raivasimme läjien keskelle kävelyväylän ja kaikki oli taas hyvin maailmassa.

Shangaissa oli suuren maaliman makua kaikkien tuppuloiden jälkeen. Kävimmä heti ekana iltana mukavalla jatsiklubilla livemusaa kuuntelemassa. Viihdepäällikkö Pöyry järjesti meijät myös vippikortillaan Shanghain parhaaksi valittuun yökerhoon, Mintiin. On se viihdepäällikkö meille kaikenlaista kivaa reissun aikana järjestellyt :)

Kävimmä kokkailemassa hot pot -ravintelissa omat sapuskamme. Pöydän keskelle tuodaan höyryävä pata, jossa asiakkaat itse keittelevät pöytiin tilaamansa raa´at sapuskat. En ole koskaan ollut suuri keitetyn lihan ystävä, mutta lammas padassa oli yllättävän hyvää. Ikävä yllätys oli tosin se, että ravintolat menivät tolkuttoman aikaisin kiinni. Eräänäkin iltana liian myöhään liikkeellä ollessamme tallasimma useamman kilometrin ruokajahdissa ja päädyimme lopulta syömään pullanmakuista nakkisämpylää koko yön aukiolevaan leipomoon.

Hostellin alakerrassa oli näppärä pieni ravinteli, jossa vetelimme härkäsammakkoa kastikkeessa. Käärmettäkin katteltiin, mutta jotenkin sinä iltana käärmeenpää valkkarikastikkeessa ei iskenyt. Tykkään kovasti kiinalaisesta tavasta tilata isolla lössillä pöytä täyteen ruokaa yhteiseen käyttöön. Suomessa harvoin näin toimitaan, ellei sitten jollain nyyttäreillä. Omat annokset vaan nenän eteen, ja sitten mätetään hiljaa lautanen tyhjäksi. Haarukalla kämmenselkään sitä, joka minun lautaselle tulloo.

Shanghain museo ei ollut aivan niin pistooli kuin matkaoppaat antavat ymmärtää. Vanhana museoluutana osasin kuitenniin valkata valikoimasta heti itseäni kiinnostavat asiat, kuten huonekalut, jadeveistokset ja heimovaatteet. Skippasin kolikot ja savenpalaset suosiolla. Tykkäsin myös kävellä pitkin katuja ja kattella immeisten elämää ja olemista. Siinä kaupungissa sitä olikin ja runsaasti.

Shanghain ykkösvalinta oli ehkä kuitenkin eläintarha. Pelkäsin notta Aasian tyyliin tilat olisivat ankeat ja likaiset, mutta yleisesti ottaen (lukuunottamatta norsujen eloa)  Shanghain eläintarha oli melko hyvin hoidettu. Pandaahan minä sinne läksi katsomaan. Ekaa kertaa näkemäni panda oli paljon pienempi kuin luulin. Ei mikään harmaakarhu. Gorillat ja muut apinat olivat niin inhimillisen oloisia ilmeineen ja liikkeineen, että jäimme pitkäksi aikaa seurustelemaan serkkujen kanssa. Hämähäkkiapina olisi lähtenyt kassissa kyytiin, ellei paksu lasi olisi erottanut meitä.

 

Eräs erikoinen tuttavuus eläintarhareissulla oli sveitsiläinen Maria, jonka löysin naama lytystä pandahäkkiä vasten. Maria kuuluu pandapongareihin, jotka kiertävät ympäri maailmaa eläintarhoissa pandoja ihailemassa. Maria esitteli kuvia itsestään halailemassa pandoja, kertoi kaikkien Euroopan eläintarhoissa olevien pandojen nimet ja iät, ja yritti värvätä minuakin hämärään kerhoonsa. Marian sivuharrastus ovat jääkarhut...

Peking oli toinen nappivalinta tällä Kiinan turneella. Sankat saastepilvet olivat onneksi hieman kaikonneet, enkä joutunut käyttämään hengityssuojaa kertaakaan. Mao Zedongin ruumis oli pakko käydä katastamassa Taivaallisen rauhan aukiolla. Oli se kaikessa pahailussaan kuitenkin melkoisen suuri palikka Kiinan historiassa. Mausoleumiin piti jonottaa, eikä mitään laukkuja tahi kameroita saanut tietenkään olla mukana. Henkilöllisyystodistustakin kysyivät, mutta onneksi passin jäätyä hotellille Masa lainasi kelakorttiaan. Sillä sitten menin heittämällä Maoa moikkaamaan. Veikkasimma tosin vahvasti, että arkussa makaa vahanukke. Tian´anmeniä tallatessani kahtelin jalkoihini ja arvailin montako ruumista niilläkin sijoilla on maannut kasiysin mielenosoituksen verilöylyissä.

 

Kielletyn kaupungin palatseja tutkiessa meni puoli päivää. Pidempääkin olisi mennyt, mutta halusimma välttää Angkor Wat -ilmiön ja lopetimme palatsiturneen vielä kun oli hauskaa. Hauskana sivujuonena turistikierroksellemme nousi jalkavaimojen paljous ja asema keisarien hoveissa. Cixi niminen jalkavaimo nousi viidenneksi alimmalta jalkavaimoportaalta lopulta leskikeisarinnaksi ja oli yksi Kiinan vaikutusvaltaisimpia naisia. Aika tiukka mimmi.

Pekingin ankka maistui aivan kalkkunalle, mutta olihan sitä käytävä maistamassa. Hämähäkkiä arvoimma poikien kanssa yömarketin ruokakujilla, mutta niin oli kovat turistihinnat, että jäi tällä kertaa syömättä. 

Kiinan reissu sai loistavan päätöksen muurilta. Kaunis päivä, kauniit maisemat ja hyvää treeniä laukatessa pitkin muuria. Huomenna yritetään suhata Etelä-Koreaan. Siinä matkanteossa on vielä niin monta liikkuvaa osaa kaikkine kulkuvälinevaihtoineen, että eipäs vielä leimata passia ennen kuin ollaan laivassa. Kassellaan Koreassa!