Pitkä mahtava reissu on takana, mutta vuorotteluvapaata jatkuu vielä kesäkuun alkuun. Reissu oli tolkuttoman hieno kokemus, mutta oli myös melekoisen hienoa tulla takaisin. Pakko tunnustaa, että loppuvaiheessa reissuväsymys alkoi iskeä ruosteiset kyntensä vuorottelijaan. Olin saanut sellaisen yliannostuksen kaikesta kauniista ja kiinnostavasta, että ihan jokainen lumihuippuinen vuoristomaisema ei enää saanut irroitettua ihastuksen huokauksia.
Rinkan pakkaaminen ja purkaminen ja maiden/reissutoverien/kielten/valuuttojen/maisemien/tapojen vaihtaminen alkoi vaatia veronsa. Viimeisinä päivinä nautin enemmän hostellilla lojumisesta ja leffojen kahtelusta, kuin siirtomaavallan aikaisen arkkitehtuurin ihastelusta. Matkan kesto teki tehtävänsä hyvin, eikä paluu arkeen ollutkaan sellainen peikko, kuin alkumatkasta luulin. Vallan hymyilytti, kun kone laskeutui Helsinki-Vantaalle.
Otin Perusta tullessa vuorokauden välilaskun Madridissa. Kiertelin hissukseen kaunista keskustaa ja kävin bongailemassa kuuluisien maalareiden tauluja Pradossa. Yritin nukkua univelkaani poies huonolla menestyksellä. Univelka kostautuikin sitten Suomen päässä koheltaessani Helsinki-Vantaalla enemmän kuin matkaajien laki sallii. Olin väärässä hallissa hakemassa rinkkaani, unohdin ostokset koneen hattuhyllylle ja pyörin muutenkin häkkyränä korvat höröllä ihmetellen, kuinka kummassa ympärilläni puhutaan Suomea. Urpo; olet Suomessa. Sanoinkin asiat kuntoon hoitaneille Finskin virkailijoille (takahuoneesta oikeaan halliin hakemaan rinkkaa, tavarat noudettiin koneesta Urpolle), että jos jossain kannattaa mokailla, niin sitten toimivalla kentällä ja omalla äidinkielellä.
Varasin useamman viikon Suomessa ennen duuniin paluuta, sillä olin varma, että etsin kuumeisesti asuntoa ja juoksen asuntonäytöissä koko toukokuun. Viimeisellä Perun viikollani olin saanut sähköpostia, jossa minulle tarjottiin kotia heti palattuani. Vieläpä melko näppäriltä huudeilta. Että joskus ne asiat vaan loksahtelevat kohdilleen.
Viikko Suomessa on vierinyt vauhdilla. Olen nähnyt tovereita ja soitellut lainapuhelimellani (omahan on limalaisella Tarmo Taskuvarkaalla) nopeimmat kuulumiset ympäri Suomea. Kävin työpaikalla anomassa kesälomaa, vaikken ole vielä edes töissä. Söin voileipäkakkua koiran synttäreillä. Join parissa päivässä koko loppuvuoden kahvikiintiön tavatessani peräkanaa immeisiä erinäisissä kahvittelupaikoissa ympäri Helsinkiä.
Vuorotteluvapaani jatkuu vielä. Luvassa on muuttoa, lisää tovereiden näkemistä, kemuja, viikonloppureissuja Suomessa sekä Budapestin pitkä viikonloppu. Tähän mennessä vuosi vuorotellen on ollut loistava. Jatkukoon se loppuun asti samanlaisissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti