Kaikenlaista Wanhaa

On ihmisiä joilla on Kiinnostuksenkohde. Sellainen harrastus tahi asia, johon sitoudutaan täysillä, josta opiskellaan kaikki mahdollinen tieto ja jonka parissa puunataan kaikelle muulle sokeana ja kuurona. Seuraan näiden omistautujien aikaansaannoksia ihaillen. Itselläni kun on hyppyhiiren keskittymiskyky; moni asia on kivaa ja kiinnostavaa, kaikenlaista tulee kokeiltua, mutta mihinkään ei tule paneuduttua täysillä. Pintaraapaisuja sieltä täältä. Johan tästä on todistuksena ammatinvalintani; lastentarhanopettaja on moniottelija, jonka pitää hallita useampi asiakokonaisuus, osata vähän tätä, vähän tuota ja pitää isot linjat kasassa.

Viime viikonloppuna tätä etenkin wanhalle asialle omistautumista näkyi varsin runsaasti VR- ja autoharrastajien seurassa.

Junailin aikakoneella kymmeniä vuosia ajassa taaksepäin Kalvitsan asemalle perjantai-iltaa istumaan. Muutama tovi taas vierähti tutkiessa aseman vanhaa sisustusta ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Omistaja on kerännyt aiheeseen liittyvää esineistöä useamman vuoden ja sen kyllä huomaa.

Kaiken kiinnostavan junailuaiheisen nähtävyyden jälkeen esille kaivettiin hieman toisentyyppinen antiikkiesine: Dallas -lautapeli! Peli leviteltiin jo pöydälle, sain briiffauksen sen eriskummallisiin juonenkäänteisiin ja varasin itselleni Bobbyn roolin. Grillaus ja muu oheistoiminta veivät kuitenkin mennessään, ja nyt minua jäi vaivaamaan ikuisesti olisinko saanut osake-enemmistön Ewing-yhtiössä ja tuhonnut kaikki muut veljeäni J-R Ewingia myöten. Ruoka oli mainiota, niin myös seura. Ehkäpä vielä jonakin kauniina päivänä pääsen koettamaan onneani Bobby Ewingina.

Lojuttuani kiireetöntä aamua aseman pihapenkillä ja vilkuteltuani ohikulkeville junille hyppäsin toisentyyppisen ajoneuvon kyytiin. Velipojalla on Thunderbird vuosimallia 1958. Ajelimma Pieksämäen Big Wheels-tapahtumaan, joka harrastajien mukaan on yksi parraiten järjestetyistä cruising-tapahtumista.

Tallailin Pieksäjärven rannalle levittäytyvien jenkkiautorivien välissä ja yritin turhaan valita suosikkiani. Mahdoton tehtävä, valitse näistä nyt sitten mieluisin!

Alue oli täynnä asialleen omistautumista; usealla oli koko paletti auton lisäksi harkittu tarkkaan  piknik-rekvisiitasta kyytiläisten vaatteisiin. Vuorotteluvapaalainenkin näpräsi innoissaan vintagevaaterekkejä, mutta raha- ja säilytyspaikkatilanne (lue: köyhä ja koditon) pistivät pientä stoppia tälle huville.


Ajoletkaan napattiin vielä kummipoika mukaan. Istuimma takapenkillä ja vilkuttelimma ihmisille, joita oli katujen varrellle keräytynyt niin paljon, etten tiennyt sitä määrää Pieksämäellä asuvankaan. Helsingissä pelaamme usein isoissa häppeningeissä  "Tutusta naamasta viisi pistettä" -peliä. (Säännöt varmaankin selviävät jo pelin nimestä...) Tiuhasta räpylännostelusta päätellen kummipoika vei kotikentällään potin.

p.s: Ai juu, wanhoista asioista puheenollen; sain kahvila Majurskan omistajalta sähköpostia. Harmi homma, hän on omistanut paikan vasta muutamia vuosia, eikä osannut auttaa muuten kuin antamalla kahvilan edellisen omistajan nimen. Nyt pitääkin päättää jaksanko heittäytyä Neiti Marpleksi ja jäljittää senkin alkuperää omistajalta toiselle, vai annanko itseni ajatella, että todellakin törmäsin mummon vanhaan huonekaluun, enkä vaivaa päätäni asialla tämän enempää.