Mutta mutta, mitas muuta kuin tietokonesotaa viime aikoina on tapahtunut. Tykkasin kovasti Sydneysta, jossa olin todellakin Turisti. Kiertelin pari paivaa nahtavyyksia saksalaisen Knutin kanssa, ja toisen mokoman englantilaisen Gailin kanssa. Blue Mountains-reissulla oli hienot maisemat. Oopperatalo oli tietysti nahtava, vaikka konsertit tulikin skipattua. Sydneyn sillalla ja tornissa oli kaytava, vaikka korkeat paikat eivat olekaan mun juttu.Gail kavi tekemassa siltakavelyn, eli immeiset kiipeilee isosta rahasta sillan jarkyttavan korkeilla kaiteilla. Hatunnosto halle, mutta itse kahtelin siltaa mielummin alhaalta kasin.
Rocksin vanha kaupunginosa, vankimuseo, Sydneyn museo, Susannah Placen museo, kummituskavelykierros Rocksissa, Bondi Beach, Manly Beach ja mita naita nyt oli. Viikon aikana tuli marssittua muutama kilometri pitkin katuja. Kummituskierros oli ehdottomasti joka pennin arvoinen. Opas oli nayttelija henkeen ja vereen ja omaksunut roolinsa mustaa asuaan myoten. Jokainen murha- ja kummitustarina esitettiin asiaankuuluvalla hartaudella. Tarina pyykkinaruun juosseesta tytosta sai vahan lisavaria kun opas saikaytti meikalaisesta irti karmivan raakaisyn osoittamalla akkinaisesti tyton kuolinpaikan jalkojeni juuresta tuiman tuijotuksen kera. Ei kuulosta varmaan pahalta paivanvalossa, mutta pimealla takapihalla parin tunnin kauhujuttujen kuulemisen jalkeen turistin hermo petti nolosti.
Sydneyn jalkeen bussimatkailin maalle Alburyn lahelle. Espanjan vaelluksella olin tavannut Gillianin, joka vaelsi poikansa kanssa caminoa. Gillian pyysi kaymaan karjafarmillaan, jos niille nurkille sattuisin, ja laksinkin vajaaksi viikoksi ruoka- ja majoituspalkalla duuniin. Ilmeisesti soin melko paljon, silla hommaa tuntui loytyvan runsaasti joka paivalle.
Oli mukavaa paasta maaseudun rauhaan kaiken hektisen kaupunkilomailun jalkeen. Gillianin talo oli jarkyttavan iso kartano, eksyin ekana paivana pari kertaa yrittaessani etsia makuuhuonettani. Ruoka oli tolkuttoman hyvaa, mukavaa vaihtelua reppureissaajan nuudeleille ja pastalle. Maisemat tiluksilla olivat todella kauniit. Paasin aidankorjaajien mukaan korkeille kukkulaniityille, josta levittaytyivat loistavat maisemat turistin ihailla.
Lehmia oli mukava paimentaa, autoin siirtelemaan niita laitumelta toiselle, ja hyvinhan ne tuntuivat tottelevan. Ensimmaisen paivan homma ei valttamatta ollut ihan mieluisin. Jobina oli etsia niityilta kanien koloja ja myrkyttaa niita. Ilmeisesti janekset ovat melkoisia tuholaisia maaseudulla. En tosin tainnut olla kovin tehokas kolojen etsija, eika mulle myrkkypurkkeja onneksi edes kateen tyrkytetty. Eraasta isosta kolosta loysin nukkuvan vompatin. Peraannyin hyvassa jarjestyksessa, mista naista ulkomaan elukoista tietaa, mitenka ne reagoi unien keskeyttamiseen... Kenguruita nakyi useaan otteeseen loikkimassa laitumien vierilla. Missasin (onneksi) myrkyllisen kaarmeen muutamalla metrilla. Ja kun taalla sanotaan myrkkykaarme, niin se todellakin on myrkkykaarme. Suomalaiset kyyt eivat paase edes painimaan samoissa sarjoissa kuin nama luikertelijat. Perheen poika kaveli muutamaa metria edella, kun haa yhtakkia pysahtyi kuin seinaan ja viittoili kulkemaan toiseen suuntaan. Kiven vieressa oli kellotellut metrin mittainen Australian myrkyllisin kaarme.
Viimeisena farmipaivana ennen bussille lahtoa kavin karjahuutokaupassa. Pitelin visusti kasia alhaalla, silla pienikin silmanisku, kaden heilautus tahi leuan nykaisy tulkittiin huudoksi. Gillian osti parikymmenta lehmaa, eihan silla ennestaan ollutkaan kuin nelisensataa, joten muutama paa lisaa siihen laumaan. Bussissa taisin dunkata aika lailla lehman sille itselleen, mutta omaan nenaan se ei enaan viikon jalkeen tuntunut.
Taalla siis Melbournessa vietan aikaa tietokoneen kanssa. Olen onneksi tietokonetaistelultani ehtinyt kaupunkia katsella ja hostellitovereiden kanssa hengailla. Laitan koneen taas jaahylle vahaksi aikaa, lahden hostellitovereiden kanssa markkinoille ja johonkin ilmaiseen musatapahtumaan. Great Ocean Road -reissu on viela aivan levallaan. Irkkukaverin kanssa on ollut puhetta auton vuokraamisesta, mutta mimmi tuntuu kayvan vahan tuulella, ja mitaan ei oikein saada lyotya lukkoon. Taidan passata koko auton vuokrauksen ja napata opastetun reissun. Alkaa paivat Australiassa kayda niin vahiin, etten jaksaisi vatkata paivakaupalla mokoman reissun kanssa.
Aasia kutsuu jo jokusen paivan paasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti