Bangkok Shocks!

Eihan tama Bankkari nyt enaan vuosiin ole onnistunut shokeeraamaan, ellei sitten Khao San Roadin jarjeton teinireissarirymyaminen ole hieman kulmia kohotuttanut. En kuitenkaan voinut jattaa Vietnamissa aloittamaani Hanoi Rocks-otsikko-osastoa kesken, vaan ratsastetaan nyt samalla teemalla loppuun saakka.

Yllatyksekseni huomasin avatessani blogisivustot, etta naita pienia reissutarinoitani oli luettu jo 5000 kertaa. Aivan mahtavaa etta ystavat ja sukulaiset ovat jaksaneet seurata reissuni vaiheita. Tai sitten minulla on joku tosi hamara ja pahaenteinen stalkkeri :)

Aasian ympyra sulkeutuu. Aloitin ja lopetin Aasian turneeni Bangkokiin ja Koh Taolle. Vietnamin jalkeen lentelin takaisin Thaikkulaan tapaamaan kolmea Suomen toveriani. Otimma Sukhumvitin tyttomarkkinoilta melko nopeasti suunnaksi Koh Taon ja sukelluksen. Matkalla bussissa viereen tuppasivat Kanadan Beavis ja Butthead, nuoret iloiset paihdesankarit. Poijjaat tohottivat kuinka olivat jotenkin onnistuneet kadottamaan luottokorttinsa, ja sammuivat sitten puhelimet, lompakot ja tietokoneet tuhannen levallaan bussiin painaen paansa lastentarhanopettajan syliin. Aika kumma notta tavarat katoilevat.

Paivat kuluivat taas saarella mukavasti ja kiireettomasti. Olin melko lailla aivot narikassa -lomalla. Ei tarvinnut tutustua uuteen kulttuuriin, kieleen, ruokiin, valuuttaan eika paikkoihin. Taolle paluu oli kuin matka kesamokille. Tai kenenka kesamokeilla nyt tuppaa olemaan melkein neljakymmenta astetta lampoa ja mahtavat sukellusmestat. Makasin auringossa, litkin ananassheikkeja rantaterasseilla, parskin rantavedessa, sukeltelin ja luin kirjoja. Muutama Chang tuli myos kumottua hyvassa seurassa.

Sukelluslokissa on nyt 21 sukellusta ja kourassa Advanced Adventurer -sukelluskortti. Nosteenhallinta on jo helpompaa, ja muutamaa pienta mokaa lukuunottamatta (miehan jopa kadotin sukellusparini seuratessani innokkaasti nattia kalaa kameran kanssa) sukellusvarmuuskin on lisaantynyt. Kavin viimein kolmessakympissa metsastamassa typpinarkoosia eli syvyyshumalaa, mutta eihan talle vanhalle ketulle mittaan tiloja siella syvalla tullut. Tein jopa alykkyystestit nopeammin pohjassa kuin pinnalla. Mika ei minut tuntien ollut mainittavan nopeaa kummassakaan tapauksessa. Muiden typpinarkoositarinoita on aina hauska kuunnella, mutta itse en nakojaan voi lisata tahan genreen minkaantyyppista 'tunsin olevani delfiini ja heitin varusteeni parskien poies'-kokemusta.

Maailma on pieni ja kaikki suomalaiset tuntuvat linkittyvan jotenkin toisiinsa. Taolla taman taas huomasi. kun samoille sukelluksille ja ruokapoytiin osuneilla suomalaisilla tuntui olevan enemmankin yhteisia tuttuja. Tanaan Bangkokissa uima-altaalla lilluessa viereiseen aurinkotuoliin sattui suomalainen mimmi, jonka kanssa loysimme jo ensihenkaisylla kolme yhteista tuttavaa.

Tulin sukellusparini Jonnan kanssa Bangkokiin pariksi yoksi. Matka jatkuu huomenna niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Helsinki. Notkun pari paivaa pakkasissa (joiden suoraan sanottuna olisin jo suonut loppuneen ajat sitten) ja yritan metsastaa lennon jonnekin toisaalle. Niin paljon kuin Aasiasta pidankin ja niin mielenkiintoista ja hauskaa kuin taalla on menneina kuukausina ollut, iski kuitenkin vahva tunne siita, etta on aika jattaa Aasia taakse ja vaihtaa maisemaa. Minkanakoinen se maisema on, se toivon mukaan selviaa ensi viikon alussa. Bangkok kuittaa.