Vietin viikon kauniilla Palawanin saarella. Liput jarkkaantyivat napparasti vanhan kunnon Tiger Airin nettikaupan kautta lahtopaivan aamuna. Manilan kentalla otin kahvin ja hieronnan, aivan normaalia lentokenttatoimintaa nailla huudeilla. Siina istuskellessa bongasin vierestani tyypillisen suomalaisen naaman ja aksentin ja tutustuin maanmieheeni Patrikiin seka saksalaiseen Sebastianiin, joiden kanssa hengasin valtaosan ajasta El Nidolla.
Reissuvasymysta oli ilmassa niin paljon, notta saavuttuani iltasella Palawanin paakaupunkiin Puerto Princessaan, jain suosiolla levyttamaan kahdeksi yoksi hyvaan hotelliin. Miljoonan dormiyon jalkeen oli huikeaa luksusta ottaa oma huone omalla kylpparilla ja elokuvakanavilla. Hotellilla oli uima-allas ja edullinen pyykkipalvelu, joten temmoin arskaa altaalla ja annoin muiden hoitaa rinkallisen pyykkia.
Hyvin levanneena jaksoin reissata aamuvarhain Roro-bussilla El Nidoon, ihanaan rantakylaan, joka jaa korkeiden jylhien kukkuloiden valiin. Bussireissu oli jalleen Aasian tyyliin mielenkiintoinen. Penkit oli ilmeisesti hygieniasyista vuorattu liukkaalla muovilla, joten tuolla kuuden tunnin mutkamatkalla ehdin liukua useampaan otteeseen pitkin penkkia roikkuen milloin missakin verhossa kiinni. Ilmeisesti koulukyytilaisten ei tarvitse maksaa matkoista, silla joka mutkassa kyytiin tahi kyydista hyppasi lauma valkopaitaisia koululaisia, jotka sulloutuivat auton kaytaville tiiviiksi sumpuksi. Loppumatkan vieressani istui isa pinkkia oksennusta suoltavan parivuotiaansa kanssa.
El Nidoon saavuttua kavi uskomaton munkki majoituksen kanssa. Koko kylahan oli aivan tayteen pukattu, mutta jostain syysta juuri siina ainoassa hostellissa, jonka nimen satuin muistamaan, ja jonka ovelle ensimmaisena etenin, oli yksi huone vapaana. Huone oli taydellisella paikalla kylan ns. paakadun varrella omalla isolla parvekkeella. Mesta oli kuitenkin hieman liian tyyris yhdelle, joten muutin seuraavana paivana saman lafkan dormiin suoraan rannalle. Yhdeksan mimmin dormissa oli korkeat TiinuLiinuLeenu-sangyt, joista onneksi sain keskikerroksen.
Tormasin heti Sebastianiin ja Patrikiin, jotka sitten seuraavana paivana muuttivat entiseen huoneeseeni. Tamahan oli meikalaisen kannalta loistava jarjestely, koska nain ollen sain notkua omalla vanhalla parvekkeellani kundien kanssa joka ikinen ilta. Sita kiireetonta fiilista jaan kaipaamaan El Nidosta.
Paivat kuluivat mukavasti rannalla notkuen. Iltapaivisin kipusin kundien partsille joutavia jauhamaan ja katselemaan ohikulkevaa meininkia.. Kaytiin syomassa rantaravinteleissa ja otettiin muutama olut reissututtujen kanssa. Jokainen, joka on ollut naissa pienissa rantapaikoissa tietaa sen ilmion, kun alat yhtakkia tutustua kaikkiin. Joku samassa poydassa istuva hemmo esittelee yhtena iltana siut muutamalle muulle, jotka puolestaan seuraavana iltana toisiin reissareihin, ja melko lyhyessa ajassa huomaat tervehtivasi rannalla joka toista ohikulkijaa ja loytavasi tuttuja mista tahansa kuppilasta. Espanjalaiset mimmit Silvia ja Marta olivat myos aivan loistavaa seuraa hurjan huumorintajunsa kanssa.
Kaiken laiskailun lisaksi kavin saarihyppelemassa. El Nido on piikkipaikka ymparoivien saarien tutkimiselle. Jokainen majapaikka ja matkakoju jarjestaa neljaa standardireissua standarihinnoin. Uskomattoman paskalla sakalla satuin saamaan venetovereiksi kuusi kielitaidotonta kiinalaista... Juuri kun luulin, etta miljardin kiinalaisen nakeminen kuukauden ajan oli tarpeeksi silla saralla. Keskityin snorklaukseen ja maisemien kahteluun kuuden kiinalaisen huutaessa mandariinia korvan juuressa. Jos nyt jotain hupia tilanteesta loysi, niin uimataidottomien kiinalaisten tempoilu vedessa pelastusliivien kanssa oli aika koomista. Eras herrasmies ratkaisi ongelman seisomalla korallin paalla tunnin verran liiveissaan kurkistaen valilla varovasti maskin kanssa veden alle. Herran ystava kokeili rohkeasti onneaan ja parski viiden metrin paahan, josta venepojan piti sitten kayda kaveri pelastamassa takaisin veneeseen.
Aivan toisenlainen turnee oli puolestaan koko paivan sukellusreissu. Mukavia immeisia ja kauniit sukellussaitit. Oli hienoa paasta pitkasta aikaa veden alle, ja kaikkien varikkaiden kalojen nakemisen jalkeen reissun kruunasi viimeisella sukelluksella mahan alta uinut kilpikonna. En ole koskaan ollut niin lahella kilpparia! Odotan jo innolla maaliskuuta ja paluuta Koh Taolle sukeltamaan.
Manilaan palattuani majauduin jalleen samaan hostelliin, jossa aikaisemmillakin kerroilla olen asunut. Ja koska maailma on pieni kuin herne, loysin samasta huoneesta hollywoodilaisen kirjailijan Marcin, jonka kanssa olin hengaillut ekalla Manilan keikalla. Vietettiin hauska paiva kaymalla aivan onnettomassa akvaariossa ja viela surkeammassa museossa. Loppupaiva notkuttiin ostarilla ylensyomisen merkeissa. Kundi on puolentoista vuoden upealta kuulostavalla reissulla. Kaverilla kavi aivan mieleton munkki: upporikas koko sukuaan vihaava tati (joka oli myos entinen nunna), kuoli ja jatti ison omaisuuden Marcille. Tama oli suvun vaikea kasittaa, koska tati oli todella kirea ja kapeakatseinen uskovainen ja Marc on niin raikean selkea homo, ettei tama ole voinut tadiltakaan jaada huomaamatta. Hollywoodilainen tarina kertakaikkiaan.
Filppareille tulo oli loistava valinta. Huomenna matka toivon mukaan jatkuu jalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti