Laksin Suomen talvea karkuun ja eksyinkin Korean samanlaiseen. Hassua. Siirtyminen kylmaan on kaynyt niin asteittain Laosin jalkeen, ettei suomalaisen kroppa ole tata sen kummemmin ihmetellyt. Oikeastaan siirtyma lampimasta kylmaan tuntuu oudon kotoisalta. Ehka kroppashokkia olisikin ollut enemman, jos samaa helletta olisi aina vaan jatkunut viela puolen vuoden kesailyn jalkeen. Lammaspipo vaan syvemmalle korville ja taas mennaan lapi lumen ja viiman Jouko ja Kosti. Korealaiset tuntuvat ottavan kylman hieman lunkimmin. Nuoret mimmit heiluvat kintut paljaina pakkasessa ja lastentarhanopettajan sieluun sattui nahda lapsiryhmia ilman hattuja ja hanskoja.
Pikavuoro siis paattyi Busaniin. Osittain iloisissa, osittain haikeissa ja osittain varsin paskamaisissa merkeissa. Viittaan aikaisempaan tekstiini... Joillekin immeisille oli haikea jattaa hyvasteja. Karaistunut reissunainen taisi muutaman kyyneleen tirauttaa etenkin Jennaa ja Villea hyvastellessa. Bussiin sattui paljon helmia reissutovereita.
Huomaan aina reissattuani hyvan porukan kanssa, etta iskeydyn naiden turneiden jalkeen vahaksi aikaa erittain epasosiaaliseksi jurnottajaksi. Caminojengin jalkeen tuntui mahdottomalta loytaa yhta hyvaa possea. Ausseissa huomasin yllattaen menevani hyvalla sakilla, jonka jalkeen en luonnollisesti edes halunnut tutustua kehenkaan pariin paivaan Kiiveissa. Jossa tietenniin loysin loistoporukan... Eli tallaista kehaa kierretaan. Mutta fiilikselle ei voi mitaan, vaikka tiedankin historian toistavan itseaan. Huomenna jatkaessani matkaa tiedan jo etukateen jurnottavani pari paivaa paskafiiliksessa hostellin nurkassa, kunnes sielta taas joku irkku tulee kysymaan notta mistas oot ja fancy a pint? :)
Tulin viela parin pikavuorojannun kanssa Souliin, jossa onneksi ehdin tehda ja nahda niita juttuloita, joita ei viime pyrahdyksella ehtinyt. Nyt on nahty museoita ja palatsiloita, shoppailtu kirppiksella, heiluttu maailman suurimmassa sisahuvipuistossa ja muutenkin kierretty kaupunkia. Huvipuiston mielenkiintoisinta antia oli seurata lukuisten paivakoti- tahi kouluryhmien vaappumista tiimiverkkareissa pitkin jattimaista sisahallia. Tanaan juhlitaan viela hieman korealaista uutta vuotta. Hillitysti luonnollisesti, silla aamusella lahden lentokentalle kahtelemaan mihinka sita matka jatkuu vai jatkuuko mihinkaan.
Soul on ehdottomasti nakemisen arvoinen kaupunki ja Korea pitaa ykkossijaa pikavuoroetapeista. Liian monta kertaa tosin talla reissulla olen joutunut miettimaan notta nakisinpa taman kaiken kesalla. Mulla kesa alkaa toivon mukaan taas huomenna. Kerron sitten seuraavassa sepustuksessani missa ollaan Jouko ja Kosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti