Kuvia Caminolta; Tamppitovereita

Vaikka jaarittelinkin siitä, kuinka suurta osaa ruoka reissulla näytteli, kyllä ne ihmiset silti tämänkin matkan tekivät. Olen pohtinut kuinka moneen ihmiseen olen näiden reissuvuosieni aikana törmännyt, kuinka monen kanssa viettänyt aikaa ja kuinka monen päätöksiin tahi käännöksiin jollakin tavalla ollut osallisena. Kenet näistä ihmisistä vielä muistan, kuka muistaa minut? Kellä oli merkitystä tietyissä elämäni käänteissä, kenen elämään minä olen vaikuttanut?

Tietyt ihmiset kulkevat vielä paljon jutuissani ja tarinoissani, vaikken enää aktiivisesti pidäkään heihin yhteyttä. Joidenkin ihmisten kanssa taas kirjoitellaan vielä vuosien jälkeen, ja tiedän, että jos matkani osuisi heidän maihinsa ja kaupunkeihinsa, sohvapaikka olisi pedattu minua varten. Tälläkin reissulla tapasin mainioita immeisiä, jotka varmasti tulen muistamaan, vaikka yhteydenpito tähän tyssäisikin.

Näiden viimoisten kuvien myötä Espanjan tamppaus jää taakse ja alan orientoitua seuraavaan reissuun. Passi on vieläkin Kiinan lähetystössä panttivankina, eikä viisumin saamisesta mitään tietoa, mutta otan riskin ja lähden Helsinkiin odottelemaan lähtöä. Voipi olla, että palailen vielä rinkkoineni Savoon, sillä jos viisumi ei ole valmiina odottamassa, seuraava mahis saada mokoma on vasta viikon päästä. Mutta hätäkös tässä. Sinkoilen rinkkoineni päivineni Helsingissä sohvalta toiselle, tämähän on loistava mahdollisuus nähdä tovereita ennen matkaan lähtöä.