Istun Ponferradan alberguessa, samassa jossa vietin juhannusta vuosi sitten. Santiago de Compostelaan on matkaa enaa 211 kilometria. Tiukan aikataulun takia perille olisi saavuttava 18 syyskuuta, jotta ehdin yobussilla Bilbaoon, jotta ehdin lennella Frankfurtin kautta takaisin Suomeen. Uskomatonta kuinka kaksi saman reitin tallausta on muodostunut niin erilaisiksi. Kummatkin hienoja reissuja, kummatkin taynna mahtavia uusia tuttavuuksia ja kokemuksia.
Tunnelma alkaa olla jo ajoittain haikea. Ollaan taitettu matkaa uskomattoman tiiviilla porukalla alusta saakka, ja vaikka jokainen on valilla kavellyt omia polkujaan, ollaan aina palattu lopulta yhteen. Tutustuminen kay melko nopeasti tamantyyppisilla turneilla. Meista on hioutunut melkomoinen tiimi, ehka osittain siksi, etta jokainen on melko itsenainen aikuinen immeinen. Ketaan ei tarvihe paapoa, ja jokainen parjaisi ihtenaan vallan mainiosti.
Sosiaalinen elama talla taipaleella on valilla niin ylitsevuotavaa, etta huomasin haluavani hieman rauhaa ja hiljaisuutta. Jattaydyin muutamana paivana porukasta ja kavelin hitaalla tahdilla pysahtyen pikkukylien kahviloihin ja kirkkoihin.
Itsehan en ole varsinaisesti lallyilyn ystava, mutta kanadalainen toveri esitti kuitenkin melko hyvin toimivan teorian eraana iltana tiimimme toimivuutta pohdittuaan. Han loihe lausumahan etta mehan olemma kuin nelja peruselementtia, vesi, ilma, maa ja tuli. Meikalainen on kuulema vesi, jonka takia kaikki liikkuu sujuvasti etiapain ja asiat tapahtuvat. Notta tuota, onhan se teoria tuokin.
Kanadalaisen toverin, Ashan paikallinen poikaystava joutui palaamaan toihin parin viikon tamppauksen jalkeen. Suuri osa espanjalaisista kavelee El Caminon useassa pienessa patkassa perakkaisina vuosina lyhyiden lomien takia. Asha halusi jatkaa jalleen matkaa tutussa remmissa ja otti meidat muut bussilla kiinni.
Nyt porukassa on pari paivaa kulkenut nuori jenkkitytto, johon aussitoverimme on iskenyt silmansa. Pidamme peukkuja notta mimmi jaksaa kulkea pitkat paivamatkat, joita olemme suunnitelleet, jotta paasisimme kaikki yhdessa Santiagoon. Jos nuori tyttonen vasahtaa ja tahtoo jatkaa matkaa hitaammin, aussitoverimme saattaa olla melko vaikean valinnan edessa. Seuraamme jannittyneena tilannetta.
Matkan ehka mieleenpainuvin etappi saavutettiin eilen vuoren huipulla Manjarinissa, pienessa yhden asukkaan kylassa. Hospitalero Tomas pitaa pienta nuhjuista albergueta, ilman sahkoja, ilman suihkuja ja vessoja. Yo nukuttiin aitan ullakolla siskonpetissa ja illallinen syotiin pyorean poydan aaressa kuunnellen niin Tomasin kuin muiden tallaajien tarinoita ympari maailmaa. Hospitalero Tomas on hengeltaan temppeliritari, joten ilta paattyi luonnollisesti temppeliritarien rukousseremoniaan miekkoineen paivineen. Varsin vaikuttavaa. Istuimme iltaa katsellen vuoristomaisemaa ja kuunnellen Ave Mariaa.
Uusi ihana tuttavuus Manjarinissa oli italialainen Marco, joka matkaa Santiagoon koiransa Shakiran kanssa. Marco vetaa karrya perassaan ja Shakira tallustelee vierella kantaen valilla omaa pienta koirareppuaan.
Melko monet muistot talta reissulta liittyvat yllatten ruokaan. Aamiais- ja luntsipiknikeilla ollaan istuttu milloin pellolla auringonnousua katsellen, kirkon pihalla kivilaatoilla tahi kalyisen huoltsikan vieressa pienella nurtsinplantilla. Illallinen kokataan yleensa yhdessa. Tosin meikalainen sai siirron pilkkomis- ja tiskausosastolle poltettuani kananpalat pohjaan. Taiwanilaiselle toverille kun kana on melko pyha asia :)
Pidimma pari lyhytta paivaa ja kavelimma vain 15 kilometria kumpaisenakin paivana. Tamahan jatti tietenkin tilaa oheistoiminnalle, ja istuimma iltana muutamana olutta ja siideria litkimassa. Lauantai-iltana paadyimme pienen kylan ainoaan baariin, melkolailla ainoiksi asiakkaisi. Omistajan kanssa pelasimma sitten loppuillan poytajalkapalloa ja kavimma hanasta laskemassa omat oluet. Seuraavan paivan kavely olikin hieman hikisempaa kuin muutoin...
Kirjoitukseni paatty nakojaan aina ruokaan. Kuten nytkin, keittiosta huudettiin notta sapuska on valmista. Palaan astialle viimeistaan Santiago de Compostelassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti