Käsittämättömän hieno Laos

Mie todellakin tykkään Laosista. Kambotza ja Thaimaa jäävät pitkälle poies palkintopalleilta tämän maan rinnalla. Laosissa kaikki on niin chilliä. Immeiset ovat rauhallisia, koko maan tempo on rauhallista. Markkinoilla saapi rauhassa katsella hyvin näperreltyjä käsitöitä ilman että kauppiaat huutelevat tahi tyrkyttävät omia tuotteitaan. Maisemat ovat Madventuresia lainatakseni päräyttäviä, jopa päräyttävämpiä mitä olen bongaillut muista maista. Vuoristoteitä ajaessa monttu jäi monta kertaa auki rotkoihin tähyillessä.

Vientianessa otettiin kaupunkia haltuun muutaman matkakumppanin kera fillarin satulasta käsin. Hyvä paikka fillaroida, isot tiet ja pyöräilijöitä kunnioittavat autoilijat. Pieniä kauniita kujia, isoja nähtävyyskatuja ja isoina herroina ajoimme natisevilla fillareillamme kolmen muun fillaritoopen kanssa kaupungin hienoimpaan hotelliin limppareille. Palvelijoiden pokkuroisessa tuli himppa hassu olo.

Vietimme Pikavuorobussin pikkujouluja koko lössillä Vientianen näköalakuppilassa. Sieltä voipi sitten käydä Rantapallon sivuilta kurkistelemassa kuinka kaunihia jouluterveisiä kukakin pikavuorolainen sai lähetettyä kotio. Reteet oli pikkujoulut ja jatkoille lähdimmä ahtautuen kuuden hengen tuktukiin seitsemäntoista hengen voimin. Viimoiset toverit tosin roikkuivat takaraudoissa, mutta yhtään henkeä emme tälläkään turneella menettäneet.

Mie oon kautta aikojen kuunnellut reissutovereiden kertomuksia siitä, kuinka Van Viengissä lasketaan traktorinrenkailla pitkin virtaa megalomaanisessa bilemeiningissä, kuinka joenpenkat pullistelevat baareja, ja musa raikaa pitkin metsiä. Pitihän sitä tuubingiä itsekin kokeilla. Vuokrattiin traktorin sisäkumit ja lilluttiin pari tuntia virtaa alas. Meininki on hieman muuttunut vanhoista ajoista. Ilmeisesti viime vuonna ainakin 21 aussia kuoli joella loikittuaan tarzanköysillä kiviin tahi muuten vain päihteissä pyöriessään. Joessa lillui ohi lauma kundeja, jotka kertoivat että eräällä näistä kuolleista nuorukaisista oli melko vaikutusvaltainen äiti, joka otti asiakseen lakkauttaa sikailumeiningin. Näytti toimivan, ainakin hetkeksi. Mirkan kanssa löysimme tarkoilla vainuilla pienen kuppilan, joka laittomasti möi olutta laskijoille.

Niin paljon kun tässä reissun päällä onkin vuosien varrella tullut oltua, tämä oli ensimmäinen jouluni poies Suomesta. Yritin paikkailla jouluikävää heilumalla aamusta iltaan tonttulakissa ja kuusenkoristeissa joululauluja laulaen. Aattoaamuna aikaisin lähdimme ajamaan upeita vuoristoteitä kohti Luang Prabangia. Ja meikäläinen lauloi kurkku suorana kaikki osaamani joululaulut sekakuoron avustuksella. Itelleni siitä tuli jonniinverran joulumieltä, mutta bussissa taisi olla myös muutama jouluvihaaja... Poimimme portugalilaisen peukalokyytiläisen mukaan. Mimmi uskalsi vasta puolimatkassa tunnustaa, että hän inhoaa joulua hartaasti ja olisi oikeastaan toivonut kyytiä joltain paikalliselta perheeltä. Hupsista.

Illalla läksimmä koko porukalla jouluaterialle. Jouluruoat eivät aivan vastanneet Suomen settiä, mutta matkatovereilta saadut salmiakit ja suklaat auttoivat hieman.

Kävimmä aamuvarhain tapaninpäivänä tutustumassa paikalliseen Tak Bat -seremoniaan, jossa oransseihin kaapuihin pukeutuneet munkit keräävät ruokaa isoihin koreihin kaupungin asukkailta ja turisteilta. Onneksi saimme hieman ohjeita joltain rouvalta millä tavalla ruokaa munkeille annetaan, jotta vältimme isoimmat etikettivirheet.

Joulut on nyt juhlittu ja tällä hetkellä aivot painivat kovasti tulevassa reissussa. Pikavuoron hengen mukaisesti kaikki ei mennyt ihan putkeen Kiinaan menoa ajatellen. Bussi ei pääse Kiinaan (en jaksa tarkemmin näitä byrokratiaprobleemia tässä eritellä), ja myös plan B, eli kiinalaisen bussin vuokraaminen kosahti.

Seuraavat viikot on tarkoitus mennä paikallisilla yöbusseilla isojen kaupunkien välillä. Meikäläisen pitää ainenkin nyt miettiä mitä jatkossa aion tehdä. Koko Pikavuoron ideahan oli vetää samalla bussilla reissu läpi, pysähdellen pienissä paikoissa ja katsellen maisemia. Vaikka itsenäinen reppureissaaja yleensä olenkin, lähdin mukaan tähän systeemiin nimenomaan hauskan idean, oman bussin ja bussiporukan takia. Nyt tuntuu hieman höntiltä vetää parinkymmenen hengen porukalla julkisilla kaupungista toiseen. Sillä lailla pystyisin matkustamaan itsekin. En ole ainut, jolla tämä uusi järjestely hieman tökkii, moni on tehnyt toisentyyppisiä matkajärjestelyjä ja osa jättänyt homman muutenkin kesken. Mutta annetaas nyt kuitenkin uudelle sydeemille mahdollisuus. Kahtelen ainakin ensin kuinka homma etenee, ennen kuin otan rinkkani ja painun omille teilleni.

Kiinassa ei välttämättä netti pelitä, joten kassellaan milloin laitan seuraavaa päivitystä ja mistä päin palloa. Elämme jännittäviä aikoja :)