Sen vaan sanon, jotta vanhaan kouluun perustetussa vankilassa ja tappokentillä käynnistä jäi melkoisen kurja maku suuhun. Kyllä immeinen on immeiselle susi. Pahiten järkytti ehken tappopaikalla ollut puu, jota vasten punakhmerit hakkasivat lapset ja vauvat kuoliaiksi. Muutenkin vallankumouksen viholliset hakattiin kuoliaiksi, luodit olivat liian kalliita tuhlattavaksi mokomiin. Keskiluokka tuhottiin miltei täysin, älymystöstä puhumattakaan. Silmälasien käyttäminen oli syy joutua tapettavaksi. Vankilan seiniltä tuijottivat kuvat pidätetyistä ja teloitetuista ihmisistä, ennen ja jälkeen teloitusten.
Siem Reabissa kävimmä hieman ottamassa yöelämää haltuun bussiporukan kanssa. Angkor What -baarin pöytään on ikuistettu Pikavuorobussin kuva allekirjoituksineen. Etsiköön muiden tussausten joukosta tämän kuka kyseiseen kuppilaan sattuu joskus eksymään.
Angkor Whatin jälkeisenä aamuna yritimmä sitten ottaa haltuun varsinaisia Angkor Wat-temppeleitä. Tuli haukattua isompi pala kuin tarkoitus oli. Luulimme että jaksamme tutkia temppeleitä ja raunioita aamusta iltaan, mutta kivikasahyytyminen tapahtui yllättäen jo kuuden tunnin jälkeen. Tämä vanhan Khmer-valtakunnan raunioalue on noin 400 neliökilometrin suuruinen, joten eipä sitä ihan päivässä turisti kierrä. Ja kyllä kyllä, tietenkin luin jokaisesta matkaoppaasta ja kuulin jokaiselta kanssaturistilta, ettei kannata yrittää nähdä kaikkea. Tapahtui sama ilmiö kuin aikoinaan interreilillä. Ainoat ohjeet jotka viisaammat sanoivat olivat notta älä yritä ahtaa kuukauteen liian montaa maata äläkä yritä säästää rahaa nukkumalla yöjunissa. Ja mitäpä tein; rullasin raiteilla kahdeksan maan läpi ja heiluin jo unohtamissani kaupungeissa unenpöpperössä huonosti junissa ja rautatieasemilla nuokuttujen öiden jälkeen.
Mutta mitäs täältä muuta jäi mieleen... Bensan loppuminen keskellä pientä kylää. Taisimme olla melkoista viihdettä kylän asukkaille, mutta kyllä mekin innokkaasti kuvasimme koululaisia pyörineen ja härkävankkureita. Lapset jäivät myös mieleen. Harmittaa sen kerjäys- ja huijauskulttuurin opettaminen jo pienestä pitäen. Lapset ovat silti samanlaisia kaikkialla maailmassa, ja muutaman kerran olenkin löytänyt itseni leikkimästä ja kättä vääntämästä kerjäämään tulleiden lasten kanssa. Lastentarhanope ei juovistaan pääse lomillakaan. Kaoottinen liikenne, ihana ruoka nimeltä Lok Lak, kuuma sää, kauniit maisemat ja sikamaiset länkkärimiehet, jotka kohtelevat paikallisia naisia kuin eläimiä. Siinähän näitä, asioita niin hyvässä kuin pahassa.
Matka jatkuu Laosiin Thaimaan pikapiipahduksen kautta. Laos on taas aivan jotain uutta tälle turistille, joten siitä varmaan joudutten näkemään blogisepustuksia. Mutta nyt näihin kuviin, näihin tunnelmiin Kambotzasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti