Taasen Thaimaassa

Australia jai taakse ja jouduin taas asettamaan aivoni Aasia-moodille. Hajut, meteli, varit, ihmispaljous, taasen Thaimaassa! Taksikuskien kanssa taistelu alkoi taas jo lentokentalla. "Laita mittari paalle, anna oikein takaisin rahasta, hinta ei voi olla yli 500 bahtia..." Aina sanotaan etta thaimaalaiset ovat ystavallisia immeisia, mutta tyhmista turisteista yritetaan kylla ottaa kaikki bhatit irti.

Khao San Road (reppureissaajien suosima katu Bangkokissa) on muuttunut siita, kun melkein kymmenen vuotta sitten hyppelin saarilla Thaimaassa. Pienet nuhjuiset hostellit olivat vaihtuneet isoihin hotelleihin, hinnat olivat kivunneet taivaisiin ja meno oli muutenkin aivan erilaista kuin ennen vanhaan. Tassa sita taas vanha parta muistelee: kun mina oli nuori, kaikki oli paremmin :) Onneksi sivukujilta loytyi mukavan rahjaisia  halpoja ruoka- ja juomapaikkoja. Ja sen verran sita itsekin on tullut mukavuudenhaluiseksi, etta kun mulle ehdotettiin hotellia uima-altaalla, en pistanyt ollenkaan vastaan. Heiluin jokusen paivan Bangkokissa suomalaisseurassa. Otimma muutaman amparin Samsongia. Tytot ottivat tatskoja, mie selkahierontoja. Mokoma nynny.

Kymmenen vuotta sitten viivyin muutaman paivan pienella Koh Taon saarella. Muistan etta tunsimme olomme silloin hieman ulkopuolisiksi, silla Koh Tao on yksinomaan sukeltajien saari. Kaikki sukelsivat, puhuivat sukeltamisesta ja hengailivat toisten sukeltajien kanssa. Melko pian siirryimmekin naapurisaarelle, jossa sukeltaminen ei ollut niin ykkosjuttu. Enpa silloin olisi uskonut, etta nyt kymmenen vuoden paasta palaan takaisin Koh Taolle sukeltamaan, puhumaan sukeltamisesta ja hengailemaan iltakaupalla toisten sukeltajien kanssa. Ympari kaydaan ja niin edelleen.

Matka saarelle oli melko mielenkiintoinen, silla luonnollisesti perinteinen aasialainen mahatauti iski juuri kun istuin yobussiin. Onneksi bussissa oli vessa. Vieressani istunut ranskalaiskundi jakoi auliisti matka-apteekkiaan, jonka voimin selvisin jopa kolmen tunnin myrskyisasta laivamatkasta semielossa.

Saa on ollut melkoisen kehno, vetta tuli koko sukelluskurssin ajan kuin amparista kaataen. Toisaalta, eipa aurinkoa olisi muutenkaan ehtinyt nahda. Nelja paivaa meni melkoisen tiiviisti luokkahuoneessa ja merenpohjassa Open Water Diver-kurssia suorittaessa. Se vaha aika mita jaljelle jai, meni kotitehtavien tekemiseen tahi sukeltajatovereiden kanssa istuessa. Ja sukeltamisesta tarinoidessa.

Heti kurssin jalkeisena paivana aurinko alkoi paistaa pilvettomalta taivaalta. Oli melkoisen hyva fiilis istuskella auringossa kylma ananassheikki kourassa ja katsella merta valmiina sukeltajana :)

Sukeltaminen tuntui ensin hirvian hankalalta. Muistan joskus aikoinaan Meksikossa kayneeni introduction-sukelluksen, josta jai todella huonot muistikuvat. Vielakin tuntui kasittamattomalta, etta immeinen isketaan veden alle happipullo selassa, ja siella sita vaan hengitellaan menemaan. Luonnotonta, ajattelivat meikalaisen aivot, ja ensimmaisina kertoina tulikin pakonomainen tarve paasta pohjasta pintaan. Aivan selkaytimesta tuli kasky pelastaa ihtensa poies veden alta. Tasta refleksista kun paasi eroon, alkoi homma tuntua vahan helpommalta.

Kaikenmaailman taitojen harjoittelukin tuntui ensin ylitsepaasemattomalta. Minako ottaisin regun (hengityslaitteen) suustani veden alla, alkaas nyt unta nahko! Tai maskin veden alla irroittaminen. Pahin mokani oli ehken kuitenkin sukeltajaparin Terasmiespelastus ponkaisten taysilla pintaan. Sukeltaessa pintaan nousuhan kuuluu suorittaa rauhallisesti ja hitaasti... Naita pikkumokia sitten kuitenkin paikkailin ja loppukoekin meni lapi. Mie oon nyt sitten Open Water Diver. Jatkokursseille en taida viela talla saarireissulla edelta, mutta muutaman hupisukelluksen taidan viela tehda ennen Bangkokiin lahtoa.

Harmi etten tahan nyt saa laitettua vedenalaisia kuvia, jotka Charlie-valokuvaaja meista sukellusreissuilla otti. On se niin oma maailmansa tuolla veden alla. Kaikenlaista kalaa ja korallia voisi ihailla vaikka kuinka kauan. Kaunista, ei voi muuta sanoa.

Suosittelen lampimasti suomalaista sukellusfirmaa Koh Tao Diversia. On meinaan asiantuntevat ja karsivalliset opet. Muutenkin fiilinki firmassa on todella rentoa ja ystavallista. Ei puhettakaan mistaan nokkimisjarjestyksesta tahi kuppikunnista. Heti ensimmaisena iltana laksimma porukalla ravinteliin, ja joka ilta onkin tullut sukeltajasakilla istuskeltua pitkin saarta. Meijan kurssi oli juuri sopivan kokoinen, nelja immeista. Kurssikaveri Niinan kanssa ollaan asuttu samassa bungalowissa ja mopoiltu saarta ympari (sen minka nyt sukeltamiselta on ehtinyt). Siis haluan alleviivata etta Niina ajaa ja mie istun kiltisti kyydissa. Nailla "liikennesaannoilla" meikalaista ei saisi kuljettamaan minkaanlaista kulkupelia, ei edes potkulautaa.

Koh Taolla notkun viela jokusen paivan ennen siirtymista Bangkokiin, josta hyppaankin sitten ensi viikolla bussin kyytiin. Tarkoituksena on menna suomalaisporukalla bussissa kaksi kuukautta reittia Thaimaa-Cambodia-Laos-Kiina-Etela-Korea. Jos en itse ehdi tahi saa aikaiseksi blogiani paivitettya, matkan tekoa voipi seurata googlettamalla Pikavuoro Bangkokiin tahi Pikavuoro maapallon ympari. Sielta bussin matkaa voi seurailla melkein reaaliajassa. Ja sehan onkin sitten aivan toinen tarina!